Aleksanteri Ahola-Valo

ELÄMÄ

Taiteilija ja kasvatustieteen kunniatohtori Aleksanteri Ahola-Valo (1900−1997) oli yksi viime vuosisadan monipuolisimpia taiteilijoita ja humanisteja. Hän loi yli 10 000 taideteosta sekä laajan itsekasvatusjärjestelmän. Hän toimi myös arkkitehtinä, sisustussuunnittelijana ja keksijänä. Ahola-Valon elämä valottaa koko 1900-lukua korkeatasoisen taiteilijan ja syvällisen, aikaansa edellä olevan kasvatusajattelijan näkökulmasta.

Venäjän ja Neuvostoliiton kohtalonhetket

Aleksanteri Ahola-Valon elämänvaiheet ovat kuin vaikuttava jännityskertomus. Hänen elämänkokemuksensa sijoittuvat Venäjän ja Neuvostoliiton kohtalonhetkiin: Tsaari Nikolai II:n sortokauteen, Pietarin verisen sunnuntain joukkomurhaan, Venäjän vallankumouksen vaiheisiin sekä Leninin ja Stalinin johtaman uuden neuvostoyhteiskunnan rakennusvaiheisiin. Hän suunnitteli ja toteutti suuria arkkitehtonisia projekteja sekä kasvatushankkeita Neuvostoliitossa 1920-luvulta vuoteen 1933. Hän oppi myös puhumaan toistakymmentä kieltä.

Vuodet Suomessa ja Ruotsissa

Suomessa Ahola-Valo työskenteli taitelijana ja elätti perhettään vaikeissa taloudellisissa olosuhteissa 1930- ja 40-luvuilla. Hän joutui Neuvostoliitosta tulleena talvisodan aikana kolmeksi kuukaudeksi turvasäilöön vankilaan ”varmuuden vuoksi”, kuten viranomaiset totesivat. Kotimaansa viranomaisten kohteluun pettyneenä Ahola-Valo muutti Ruotsiin vuonna 1947, missä hän jatkoi taiteellista työtä sekä kehitti edelleen kokonaisvaltaista kasvatustieteellistä järjestelmäänsä. Suomeen hän palasi 40 vuoden kuluttua, 1980-luvun alussa. Hän perusti Hämeenlinnassa Valola-säätiön, joka säilyttää hänen jäämistöään, sekä Elpo ry:n, Elämäntapojen ja toiminnan ohjaamisen opinnollinen yhdistyksen.

Ajanseuranta ja ihmisen edistystiede

Kehittämällään ajanseurantamenetelmällä, joka sisälsi yli 2 500 symbolimerkkiä, Ahola-Valo taltioi elämänsä tapahtumat ja ajankäyttönsä lapsuudesta lähtien tiettävästi perusteellisemmin kuin kukaan muu merkittävä taiteilija. Toiminnan ohjaamisen ja ajan seurannan järjestelmät ovat keskeinen osa Ahola-Valon luomaa kokonaisvaltaista kasvatusjärjestelmää, ihmisen edistystiedettä, AE-evohomologiaa, jonka julkistamista ja saattamista yleismaailmalliseksi hän piti tärkeimpänä tehtävänään.

Yhteiskunnalliset tunnustukset

Merkittäviä yhteiskunnallisia tunnustuksia Ahola-Valo sai Suomessa taitelijana ja kasvattajana 1980- ja 1990-luvuilla sekä kuolemansa jälkeen. Opetushallituksen Cygnaeus palkinnon hän sai vuonna 1994. Ahola-Valon taiteen retrospektiivinen näyttely pidettiin Helsingin kaupungin taidemuseossa Meilahdessa vuonna 1998. Sen jälkeen näyttelyitä on ollut mm. Hämeenlinnan taidemuseossa. Valko-Venäjän kansallisessa taidemuseossa Minskissä, Ilja Repinin kotimuseossa Repinossa, Akseli Gallen-Kallelan museossa Taarvaspäässä. Ahola-Valon töitä on julkisissa kokoelmissa ympäri maailmaa, kuten Ateneumissa.  Hän oli Suomen taidegraafikkojen ja Skånen taitelijakillan kunniajäsen.

Suomen kansallisbiografiassa todetaan: ”Aleksanteri Ahola-Valon elämän ja taiteen keskeisenä teemana oli ihmisyyden uudistaminen.” Ahola-Valo oli poliittisesti sitoutumaton humanisti, joka eli todeksi mottoaan: ”Meidän on luotava terveyttä ja terveyden kautta kauneutta. Meidän on luotava elämää, joka on itsessään taidetta.”

Valola-säätiö ja Elpo ry

Ahola-Valon elämäntyötä on arkistoinut ja tehnyt tunnetuksi hämeenlinnalainen Valola-säätiö sekä Elpo ry, joka on julkaissut useita Ahola-Valoon liittyviä teoksia. Se on julkaissut mm. kahdeksan osaa Ahola-Valon lapsena kirjoittamista päiväkirjoista (Koulupojan päiväkirja osat I–VIII, Elpo ry 1985–2023). Päiväkirjat ovat ainutlaatuinen dokumentti lapsuudesta tsaarinajan Venäjällä. Kirjoissa kerrotaan mm. lasten perustamasta omasta koulusta, joka toimi Viiritsassa vuosina 1908–1915. Kirjojen pohjalta on tehty palkittu elokuva Valo, jonka ohjasi Kaija Juurikkala. Lisäksi yhdistys on julkaissut mm. Ahola-Valon elämäntapahtumien kronikan ja hänen lapsena kirjoittamansa näytelmän.

Tutkimuksia Ahola-Valosta

Suomen kasvatustieteellinen seura julkaisi 2007 tieteellisen teoksen Kasvatus- ja koulukysymys Suomessa vuosisatojen saatossa, jossa on laaja artikkeli Aleksanteri Ahola-Valo − viisaan rakkauden julistaja (Risto Suvanto). Visa Suonpää teki kulttuurihistoriallisen pro gradu -tutkielman Ahola-Valosta Turun yliopistoon (Kohti valoa ja järjestystä: Aleksanteri Ahola-Valon 1930- ja 40-lukujen rationaalinen ajattelu ja tulevaisuuden ihmisen muokkaaminen). Ahola-Valosta taidekasvattajana on tehnyt väitöskirjan Jouni Kiiskinen vuonna 2011, Visuaalinen tie arvoelämään. Aleksanteri Ahola-Valon itsekasvatuksen menetelmä ja etiikka (Aalto-yliopisto). Ahola-Valosta on lisäksi tehty useita pro gradu-tutkimuksia eri aloilta.